3. osa: Uutta vanhan hiipuessa

Hei, tervetuloa seuraamaan taas Pyykköjen kommelluksia, tällä kertaa kolmannen osan merkeissä ^^ Tällä kertaa onkin luvassa yhtä jos toista, sekä iloisempaa että surullista. Mutta ainahan ei voi mennä hyvin.

Suurensin nyt kuvia, varmaankin parempi näin.



Noniin, kolmas osa aloitetaan hupaisalla kuvalla Saarasta tanssimassa :D Mistä tuo ilme?

Hups, unohdin vaihtaa alaosan vaihtaessani sen arkivaatteita.



Hääyö tuli, ja Vesa ja Saara sulkeutuivat makuuhuoneeseen...



- Onkohan se tyttö vai poika? Vesa kysyi.
- Eihän edes tiedä, saadaanko me heti lasta, Saara huomautti.
- No, aina voidaan yrittää uudestaan. Rakastan sua silti, Vesa sanoi lempeästi.



Emilia soitti seuraavana päivänä Orvokille, ja hänellä olikin kerrottavaa. Orvokki ilahtui kuullessaan Vesan menneen naimisiin ja toivotti onnea liitolle. Emilia taas oli iloinen kuullessaan, että Orvokki oli saanut oman pikkuisen vuokrakämpän yliopistolta ja että opiskelijaelämä oli alkanut hyvin.



Rusina vanheni, en ainakaan huomaa mitään eroa edelliseen x_o



Aamupäivällä ruokapöydässä Vesa sanoi:
- Eikö olisikin hienoa, jos hankittaisiin monta lasta? Saaraa ajatus ei oikein näyttänyt miellyttävän, ja Heikkikin katseli Vesaa voi-ei-eivät-minun-vanhat-hermoni-kestä-katseella. Kukaan ei arvannut, että pian tapahtuisi jotain kamalaa.

Emilia-mummeli tuolla laittamassa lautasta koneeseen :---D



(Pahanahajuinen) Heikki päätti valmistaa jälkiruoaksi liekitettyjä ohukaisia, mutta se liekitysosuus sitten menikin hieman huonosti... Loimuavat ohukaiset onnistuivat lipsahtamaan jotenkin Heikin käsistä, ja...

(Anteeksi huono kuvakulma.)



...ne sytyttivät tulipalon suoraan Heikin jalkojen alle! Saara ja Emilia pomppasivat pystyyn kauhistuneina, kun tulipalo syttyi. Vesa sen sijaan vain istui pöydässä puhumassa siitä kuinka kuu on varmasti oikeasti juustoa, eikä tajunnut isänsä syttyneen tuleen.



Rohkea Saara yritti sammuttaa Heikin ympärillä riehuvaa paloa, mutta turhaan. Lieskat korvensivat Heikkiä ja lopulta mies käpertyi lattialle...



... ja jäljelle jäi vain tämä.



Ensin tilanteesta hieman pihalla ollut Vesa tajusi ensimmäisenä Heikin kuoleman. Mitä nyt, kun yhtäkkiä noin vain isä meni pois!

Vesa muuten sai haudan Pyykön takapihalle.



Elämä kuitenkin jatkuu. Emilian ja Heikin entinen yhteinen huone oli nyt vain Emilian käytössä.

Tietokonekkin posahti yhtäkkiä rikki, ja Emilia alkoi korjaamaan sitä, huonohkolla menestyksellä tosin.



Vesa purki tuskaansa maalaamiseen. Suunnitelmissa oli maalata jokaisesta Pyykön suvun jäsenestä ainakin yksi maalaus.

No ehkä lemmikkejä ei lasketa, mutta eiväthän ne oikeastaan sukuun kuulukkaan...



Vaikka vanha elämä oli hiipunut, uutta oli tulossa! Aamiaisella Saaran maha pomppasi. Saara oli innoissaan, nyt oli kerrottava Vesalle!



Vaikka muu suku olikin jo jotenkin toipunut Heikin kohtalosta, oli vielä Orvokille kerrottava huonot uutiset.

Hei sori vaan noista Vesan matalista housuista jos ne jotakuta haittaa :D Ja tuo valkoinen rinkula Vesan kyljessä tulee siitä, että Vesan kännykkä soi. Ja ei ollut rahaa ostaa Orvokille uusia vaatteita, siksi tuollaiset.



- Kuule, en tiedä miten tää pitäisi sanoa... Vesa aloitti.
- No? Orvokki sanoi.
- Öö, Heikki on tuota... kuollut.
- Mitä? Ei! Orvokki huudahti. - Miten se voi? Mitä tapahtui?
- Pieni tulipalo, Vesa selitti. Orvokki näytti järkyttyneeltä.
- Ei... Ei mun isä voi olla poissa! Orvokki sanoi. Vesa nyökkäsi. Hän ajatteli aivan samaa.



Aina ruokaa tehdessään Vesa muisti, kuinka Heikille oli käynyt ja varoi visusti jopa lieden ja uunin kanssa, ettei vain saisi aikaan tulipaloa. Hän oli tainnut saada jonkinlaisia traumoja isänsä kaameasta kuolemasta.



Vesa oli muuten saanut ylennyksen, hän oli nyt kunnanvaltuutettu. Ainakin jotain hyvää tulevan lapsen lisäksi.

Sopii muuten hyvin yhteen tuo Vesan meikki ja puku :D



Herättyään hieman Vesan lähdön jälkeen Saara päätti käväistä pihalla. Hän oli päässyt vasta uima-altaan luo, kun tunsi yhtäkkiä kipua.
- Apua, vauva syntyy! Saara huudahti. Ulkona ollut puutarhuri sekä kylään yrittänyt Kusti Ottavainen seurasivat synnytystä vierestä, joten Saara ei joutunut synnyttämään ihan yksin.

Tyttövauvahan se oli! Saara näytti pitävän esikoisestaan. :)



Tytön nimeksi tuli Vaula(kiitos äitille kun ehdotti nimeä :D). Vaulallakin on mustat hiukset ja siniset silmät. Alan jo kyllästyä noihin sinisilmiin :--D



Myös Vesa näytti pitävän esikoisestaan.
- Ompa ihana vauva! Vesa leperteli pikku Vaulalle. Saara näytti tyytyväiseltä, kun oli saanut noin hienon tytön. Toivottavasti Vaulasta kasvaisi kaunis ja osaava nainen. Ehkä hänestä tulisi jopa perijä!



Myöhemmin, kun Vaula oli viety nukkumaan ja Emiliakin oli yläkerran terassilla lillumassa poreammeessa, Vesa ja Saara saivat hieman kahdenkeskistä aikaa.
- Kuule, Saara sanoi. - Haluaisin toisenkin lapsen.
- Mutta ethän sinä aiemmin halunnut montaa lasta, Vesa ihmetteli.
- Ei, kyllä minä haluan sittenkin, Saara intti.
- No, ei minulla taida olla mitään sitä vastaan, Vesa totesi ja veti Saaran makuuhuoneen puolelle.



Toivottavasti sänky pysyy ehjänä :D



Juuri kun Saara oli päässyt nukkumisen alkuun vauhdikkaan illan jälkeen, päätti Vaula herätä ja alkaa parkua. Saara joutui nousemaan, mutta olisi nyt vaihtanut vaatteet ensin! Vaula saa vielä jotain traumoja Saaran alusvaatteista :---D



Emilia, josta oli nyt tullutkin mummi, hoiti mielellään pikku Vaulaa.
- Mummin pikku kirsikka, hän höpötteli Vaulalle ja runnoi tuttipulloa tämän naamalle. Onkohan vanhuudella jotain vaikutusta Emilian käytökseen? x_x



Vesan ja Saaran jonkin ajan takaiset... öh... puuhat alkoivat näkyä: Saaran maha kasvoi jo.
- Vesa! Taidetaan saada toinenkin lapsi! Saara hudahti. Vesa tosin näytti olevan kiinnostuneempi seinään tuijottamisesta :D



Jotta osa ei veny liian pitkäksi, tähän voisi olla hyvä lopettaa. Seuraavassa osassa sitten nähdään, syntyykö Vaulalle pikkusisko vai -veli. Kommentoida saa ;)